kesäksikuntoon

Tammikuu on ohi - pitäähän uudenvuodenlupauksesi edelleen?

Miksi jäädä sohvalle kun voi treenata?

Näyttää siltä, että säidenhaltija on kyllästynyt paukkupakkasiin ja siirtynyt vaihteeksi räntäsadelinjalle. Nastakengät voi vaihtaa kumisaappaisiin. Työpäivän jälkeen on jo hämärää ja tekee mieli haudata haaveet lenkistä. Suomen sääolosuhteet eivät tosiaan ole aina ulkoilmaurheilijalle otollisimmat. 

Toisaalta, vaikka sään ei antaisi haitata treenaamista, työkiireet, perheasioiden hoitaminen ja lasten harrastukset ajavat usein oman hyvinvoinnin edelle ja omat liikuntaharrastukset saavat väistää. Riittävän pitkän liikunnattoman ajanjakson jälkeen pelkkä ajatus urheilusuorituksesta alkaa hengästyttää. Flunssa painaa päälle ja kunto tuntuu heikentyvän pohjalukemiin. Tuntuuko tutulta? 

Jos vastasit myöntävästi ja olet lukenut tänne saakka, niin tehdäänpä asialle jotain nyt heti. Ota kynä ja paperia ja kirjoita ylös, mikä on sinun syysi olla huolehtimatta omasta kunnostasi.

 

”Omista tavoitteista ja unelmista on pidettävä kiinni, 

jotta voit elää tasapainossa itsesi kanssa”

 

Omasta puolestani voin sanoa, että en anna minkään edellämainituista syistä vaikuttaa treenaamiseeni. Minulla on tavoite ja treenaan sitä kohti määrätietoisesti ja nousujohteisesti. Teen niin, vaikka olen perheellinen yksityisyrittäjä ja teen töitä antaumuksella myös niiden elämäni osa-alueiden eteen. Nyt sanot varmaan, että joku osa-alue aina kuitenkin kärsii - ja olet siinä oikeassa. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen vaatii myös (mielestäni tervettä) itsekkyyttä - omista tavoitteista ja unelmista on pidettävä kiinni, jotta voit elää tasapainossa itsesi kanssa ja antaa itsestäsi myös muille.

 

Treenaamaan säästä riippumatta

En sano, että rakastaisin itsekään räntäsateessa juoksemista tai jäätiköllä pyöräilemistä. Päinvastoin. Vältän viimeiseen asti treenejä, jotka hyvällä todennäköisyydellä johtavat vilustumiseen tai tapaturmiin. Triathlonistille pyöräily- ja juoksukunnon kehittämisen on kuitenkin oltava ympärivuotista, joten olen ratkaissut Suomen olosuhteista johtuvat haasteet lihaskuntoharjoitteluun keskittymällä.

Lihaskestävyyttä kehittävät treenit ovat viimeisen vuoden aikana vallanneet tilaa treeniohjelmassani triathlonin lajiharjoitteilta ja haukanneet leijonan osan treeniajastani. Tulokset ovat yllättäneet jopa minut itseni - kehitys ei näy pelkästään ulkoisesti mutta myös ennätyksellisissä uintiajoissa ja kammenpyöritysvoimassa. Jos siis sää on pääasiallinen syy treeniesi sivuuttamiseen, mieti, millaisia sisätreenejä voisit tehdä? Aina ei tarvitse edes poistua kotoa: pääosa omistakin treeneistäni tapahtuu kotona joko kahvakuulilla ja painoilla tai polkupyöräergometrillä.

 

Aina löytyy aikaa sille, mitä todella haluat

Vai tunnistitko ajanpuutteen todelliseksi syyksi treeniesi sivuuttamiseen? Olen kotitreenauksen kannattaja myös siksi, että perheellisenä yksityisyrittäjänä aika on minulle rahaa. Kotona treenatessa aikaa ei kulu siirtymisiin ja koen tärkeäksi myös sen, että isänä olen paikalla ja tarvittaessa perheeni saatavilla, vaikka en treenatessa olekaan heille läsnä. 

Sisätreenauksessa on myös useita olosuhteiden vakioimisen mukanaan tuomia hyötyjä, kuten tehon säädeltävyys, harjoituksen kontrolloitavuus ja seurattavuus, vammojen estäminen sekä mielikuvaharjoitteiden mahdollistaminen. Itse koen tärkeäksi, että voin sisällä monen tunnin pyörätreeniä ajaessani fiilistellä Ironman-videoita YouTubesta. Tuo pyörän selässä käytetty aika on valmistautumistani kisaan. Saan energiaa ja inspiraatiota muiden teräsmiesten ja -naisten onnistumisista. Elän kisaa jo etukäteen ja mietin Hawaiin vaativiin kisaolosuhteisiin ja yleisesti kisareittiin liittyviä taktisia asioita. Olen täysillä läsnä harjoituksessa ja siten saan itsestäni kaiken irti.

 

”Tulokset ovat yllättäneet jopa minut itseni.”

 

Sisätreenaus muutaman neliömetrin huoneessa useita tunteja viikossa voi tuntua mahdottomalta. Tottapuhuen se vaatiikin melkoista luonteenlujuutta. Fokuksen säilyminen monen tunnin pyörä- tai lihaskuntotreenissä vaatii riittävää energiatasoa ja ajatusten putsaamista kaikista treenin ulkopuolisista asioista. On selvää, että koti- ja työasioilla on vaikutusta siihen, miten treeni kulkee. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa mutta on tärkeää vaikuttaa niihin asioihin, joihin voit. Voit vaikuttaa ajankäyttöösi, vireystilaasi ja kroppasi vastaanottokykyyn. Nesteytys, ruokavalio ja -rytmi, venyttely ja lämmittely sekä oman vuorokausirytmisi hyödyntäminen ovat tärkeitä osa-alueita, joihin sinun tulisi kiinnittää huomiota. 

Omat lihaskuntotreenini ajoitan usein myöhäisiltaan lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, mikä sopii minulle, iltavirkulle, joka muuten löhöilisi sohvalla leffoja katsellen. Iltatreenaus edeltää hyvän nesteytyksen, tarvittaessa hiilaritankkauksen, vähän kahvia koneeseen sekä hyvät alkulämmittelyt. Iltatreenauksen mahdollistaa myös huolellinen harjoitusohjelmien suunnittelu, jossa huomioin eri lihasryhmien kuormittamisen siten, että palautumisaikaa harjoitusten välille jää riittävästi sekä lihaksistolle että sydänlihaselimistölle.

 

”On tärkeää vaikuttaa niihin asioihin, joihin voit: ajankäyttöösi, vireystilaasi ja kroppasi vastaanottokykyyn.”

 

Mutta mikä saa minut valitsemaan illalla työpäivän päätteeksi parin tunnin lihaskuntotreenin sen sijaan, että laittaisin sen leffan pyörimään? Jälkimmäinen lienee kuitenkin se yleisempi valinta.

 

Teetkö parhaasi vai toteutatko unelmasi?

Joskus sohva yrittää viedä voiton, mutta vielä en ole antanut sille periksi. Ennen treeniä pyrin aina visualisoimaan mielessäni oman tavoitteeni: Hawaiin Ironman syksyllä 2016, oman ikäluokan voittajana maaliin. Minua ärsyttää, että ihmiset - edes urheilijat - eivät uskalla julistaa tavoitettaan tai unelmaansa ääneen, ikäänkuin peläten, että sen ääneenlausuminen rikkoo sen siltä istumalta palasiksi. Sen sijaan sanotaan, että ”Teen parhaani.” Olen tässä asiassa tietoisesti eri koulukunnan edustaja. En usko, että tavoitteeni ääneenlausuminen huonontaa minua ihmisenä tai suoritustani urheilijana. Sen sijaan pidän sitä osoituksena henkisestä kantistani ja uskosta itseeni. En pelkää epäonnistumista, koska tiedän, että en anna periksi. Tämä on oppi, jonka voin kiitollisena sanoa saaneeni kotoa. 

 

    ”Juna pysyy kiskoilla, vaikka välillä vähän täriseekin.”

 

Pitkän tähtäimen tavoitteen saavuttamisessa tulee aina jossain vaiheessa varmasti myös takapakkia. Flunssat, lihasrevähtymät, rasitusvammat, tapaturmat… Matkan varrella on esteitä, joiden yli täytyy saada kiivettyä. Niistä huolimatta on pystyttävä säilyttämään fokus pitkän linjan tavoitteessa. Tapaan sanoa, että ”Juna pysyy kiskoilla, vaikka välillä vähän täriseekin.” Sen verran noita takapakkeja on tässä parinkymmenen vuoden urheilijauran aikana tullut läpäistyä ja tässä porskutetaan motivoituneempana ja vahvempana kuin koskaan.

Kehoitankin sinua asettamaan itsellesi riittävän kunnianhimoisen ja aikaansidotun tavoitteen. Kirjoita se paperille ja lausu se ääneen. Nyt tehtävänäsi on miettiä, mitä elämässäsi joudut muuttamaan, jotta ensin kirjoittamasi syy treenien sivuuttamiselle ei estä sinua tavoitteesi saavuttamisessa. Aseta myös välitavoitteita: unelmat toteutetaan pienissä paloissa.

Suosittelen myös lämpimästi kehityksesi säännöllistä testausta - se, jos mikä toimii henkilökohtaisena motivaattorina. Testaus ei suinkaan vaadi aina ajanvarausta testiasemalta. Oman kunnon kehittämisen testauksessa toimii myös tietyn harjoituksen toistaminen samanlaisena mahdollisimman vakioiduissa olosuhteissa tasaisin väliajoin. Tekipä testauksen ammattilaisen avulla tai itse, luotettavuutta voi parantaa suorittamalla testiä edeltävänä päivänä aina rasitukseltaan samantasoisia harjoituksia.  Ensimmäinen askel tavoitteesi asetettuasi voikin olla vaikka lähtötason testaus - siitä on hyvä lähteä rakentamaan toimintasuunnitelmaa kohti unelman toteuttamista.

 

P.S. Jos loskakeli vie edelleen voiton treenauksesta, vielä ehtii varata etelän matkan hiihtolomaksi. Niin paljon kuin kotitreenit maistuvatkin, niin välillä on hyvä vaihtaa maisemaa, joten seuraavat kuulumiset kirjoitan Malagan treenileirin jälkeen muutaman viikon päästä! 

 

Teksti:

Jani Strömsholm, ActiVenturen koutsi

Johanna Strömsholm, ActiVenturen viestintä